Nepalin-liftari

Ainakin Nepal Telecomilla on olemassa Pre-Paid -kännykkäliittymiä, joten todennäköisesti saan nepalilaisen kännykkänumeron muutaman viikon päästä.

Amnestyn Nepalissa vieraillut delegaatio muistutti matkansa päätteeksi, että ihmisoikeudet ovat tärkeä asia muistaa ja että niitä ei Nepalissa ole viime aikoina juuri muistettu. “Naiset ovat tämänkin konfliktin tunnistamattomia uhreja.” Samaan tyyliin puhui Kantipur onlinessa Women for human rights -järjestön Lily Thapa.

Tranparency Internationalin raportin mukaan korruptio paheni Nepalissa viime vuonna. Maa kuului pahimmin korruptoituneisiin ja samaan sarjaan Libyan, Ugandan ja Afganistanin kanssa.

Prachanda potkaisi puolueesta häntä arvostelleet väliportaan puoluejohtajat. Pitää seurata tilannetta - säilyvätköhän pojat elossa, vai otetaanko hengiltä ennen kuin pistävät oman haarapuolueen (ja armeijakunnan) pystyyn.

Pala epätietoisuutta loppui tänään: varasin lentoliput, joten tiedän milloin menen ja koska tulen. Lennen Katmanduun Frankfurtin ja Dohan kautta 25.–26. huhtikuuta ja palaan samaa reittiä 30.–31. toukokuuta. Perilläoloaikaa kertyy siis reilu kuukausi – vähän, mutta enempään ei juuri nyt ole mahdollisuuksia.

Hankin lentoliput Intia-keskuksen kautta. Paikasta puuttui aiemmin käyttämäni Kilroy Travelsin vakuuttavuus, mutta lentoliput lohkesivat yli kolmesataa euroa halvemmalla, millä on minun matkabudjetissani kuitenkin kohtuullinen merkitys.

Vakuuttavuus on sinänsä hassu juttu – matkatoimisto, jonka lentotiedot sisältävät vain lentokoodit ja minimalistisen hintatiedon ei tunnu kovinkaan luotettavalta verrattuna toiseen, joka tarjoaa palveluihinsa komean nettiliittymän ja kaikki yhteydenotot tulevat valtavan pitkillä oheissepustuksilla höystettynä. Viestinnän ammattilainen sanoisi, että esitystavalla todellakin on merkitystä.

Lopulta kuitenkin hinta on ainakin minun kohdallani siis se, joka ratkaisee. Etenkin, jos kummankaan firmojen lipuilla ei ole takaisinlunastusoikeutta, joten maksamisen jälkeen matkapäivien kanssa on joka tapauksessa naimisissa - ellei vakuutus sitten korvaa mielenoikkuja.

Joku raja tinkimisellä kuitenkin: Intia-keskuksen tarjoamia lentovaihtoehtoja oli kaksi, joista se mielestäni huonompi oli kuusikymppiä valitsemaani halvempi. Totesin kuitenkin, että maksan mielelläni tuon summan siitä, ettei minun tarvitse viettää yhteensä lähes vuorokautta elämästäni Delhin öisellä lentokentällä. Aeroflotin versio Helsinki-Katmandu-lennosta nimittäin sisälsi molempiin suuntiin saapumisen alkuillasta Delhiin ja aamuyöstä lähtevän jatkoyhteyden. Kiitos ei. Säästän lentohintojen erotuksen pihtaamalla baari-illoista. Tai olemalla vielä yhden kuukauden polttamatta.

Nyt voisi käydä putsaamassa omaatuntoaan maksamalla Maan ystävien vapaaehtoisen lentoveron. Valitettavasti se taitaa jäädä minulla aikaan, jolloin matkan juttupalkkiot alkavat rapista tilille. Siis kesään.

Nepalilaiset toimittajat ovat huolissaan armeijan päätöksestä perustaa omia radiokanavia. Armeijan ryhtyminen media-alalle nähdään merkkinä tulevasta kiristyvästä kontrollista.

Nepalin hallitus on ottanut uudenlaisen linjan maolaississejä vastaan käymässään sodassa. Nyt hallitus yrittää ostaa kapinalliset puolelleen yksi kerrallaan.

Diili on tämä: antaudu ja tuo aseesi mukanasi, saat armahduksen lisäksi rahaa. Summa riippuu antautumisen yhteydessä luovuttamastasi aseesta. Muovikuorisesta käsikranaatista saat 500 rupiaa (vajaat 6 euroa), 81 millin mörssäristä (tai miten “mortar” nyt sitten pitäisi kääntää) 500 000 rupiaa (n. 5 900 euroa). Lisäksi saat kaikenlaista muuta kivaa, kuten pääset mukaan sopeutumisohjelmaan ja mahdollisesti ulkomaille töihin, sillä sinua suositaan ulkomaille lähtijöitä valittaessa.

Kuulostaa helvetin hyvältä. Kuulostaa myös siltä, että ei tule tapahtumaan. Ja jos tämä on huijaus, kuten epäilen, se tuskin parantaa mahdollisuuksia saada rauhanomainen loppu vuosikymmenen jatkuneelle konfliktille.

No, seurataan uutisia, toistaiseksi tässä ei ole oma nahka pelissä joten sen suurempaan meuhkaamiseen ei varmaankaan ole syytä. Vaikka olisihan se hienoa, jos tällainen aseidenosto-ohjelma pistäisi pisteen sodalle. Jos se olisi todellinen ja yhdystyisi muihinkin yhteiskunnallisiin uudistuksiin kuin taistelijoiden uudelleensijoittamiseen, niiin saattaisi pistääkin.

Maoistisissien nuorempi polvi on kritisoinut julkisesti Prachandaa. “Tarvitaan vallankumous vallankumouksen sisällä.” Päät vierivät tämän seurauksena, veikkaan.

Nepalin uutiset ovat tänään olleet täynnä jymy-uutista: kymmenen kuukautta yhtäjaksoisesti syömättä ja juomatta Rantapurin metsässä Baran alueella meditoinut 16-vuotias Ram Bahadur Bomjan on kadonnut.

Bomjan on mielenkiintoinen tapaus itsessään. Hänestä on viime kuukausina leivottu melkoista maailmantähteä, pyhää miestä – jotkut ovat väittäneet häntä uudestisyntyneeksi 600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua eläneeksi budhaksi, mikä sinällään on ristiriitaista, koska budhalaisuudessa nimenomaan budhan tasolle valaistuminen tarkoittaisi sielunkierrosta vapautumista. Ram itse on todennut tarvitsevansa vielä kuusi vuotta meditointia budhaksi valaistumiseen.

Bomjanin kerrotaan eläneen lapsuudessaan rauhanomaisesti, ja käytyään viidennen luokan koulussa hän lähti opiskelemaan budhalaisuutta ensin Som Bahadur Laman opastuksessa ja myöhemmin matkallaan intiassa. Viime vuoden toukokuussa hän poistui yöllä kotoaan muiden nukkuessa, vaadittuaan perhettään illalla lopettamaan eläinten tappamisen ja lihansyönnin. Etsintöjen jälkeen hänet löydettiin metsästä meditoimasta peepal-puun juurelta, ja siihen hän jäi. Siis tähän päivään asti.

Bomjanin meditointipaikasta tuli nopeasti pyhiinvaelluskohde. Tuhannet ovat käyneet tapaamassa häntä, ja paikasta on järjestetty varsinainen turistirysä.

Budhalaisten pyhiinvaelluksen kaupallinen hyödyntäminen on varsin mielenkiintoinen asia sekin. Pikku Budhan tapauksessa armeija on syyttänyt Maolaiskapinallisia sotaväkensä rahoittamisesta pyhiinvaelluspaikan oheiskrääsämyynnillä (paikalta saa valokuvia, CD-levyjä ja muuta mukavaa). Maan viranomaisetkin puolestaan pyrkivät kehittämään pyhiinvaellusturismia muualla maassa, tai siis lähinnä itse hallinnoimillaan alueilla. Paikkoja kunnostetaan, jotta muualta tulevilta uskovaisilta saataisiin rahat pois.

No, nyt pikku budha on kuitenkin tiessään. Seuraavien päivien aikana saadaan varmasti otsikoita aiheesta, ja eiköhän hän jostain lopulta löydy. Ehkäpä minunkin pitää lähteä häntä tapaamaan, tai ainakin ostamaan itselleni Bomjan-aiheinen t-paita.

Tästä alkaa matkapäiväkirja Nepaliin suuntautuvalta juttumatkalta huhti-toukokuussa 2006. Tätä kirjoittaessa minulla ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia, mutta ne on kiteytettävä seuraavan kahden viikon aikana - aion hakea matkaa varten ulkoministeriön toimittajille myöntämää matka-apurahaa, ja hakemukset on jätettävä 24. maaliskuuta mennessä. Minulla on siis reilu kymmenen päivää aikaa muokata tämänhetkisestä epämääräisyydestä matkasuunnitelma ja myydä pari juttua etukäteen.

Tiedän tämän: pääsen lähtemään aikaisintaan 24. huhtikuuta, koska sitä ennen alkavien matkojen rahoittamiseen ulkoministeriö ei osallistu. Vastaavasti loppupäästä matkan kestoa rajoittaa kesätyö, joka alkaa kesäkuun alussa - tosin tarkka aloituspäivä on vielä sopimatta, ja koetan ehkä saada viikon lisää peliaikaa.

Miksi Nepaliin? Nepal on mielenkiintoinen maa mielenkiintoisessa tilanteessa. Se muistuttaa paljon Suomea: pieni, luonnonvaroiltaan köyhä valtio, joka ei sellaisenaan ole kovinkaan kiinnostava, mutta sattuu olemaan strategisesti tärkeässä paikassa ydinasevaltion (itse asiassa kahden) rajanaapurina. Paikalla käyneet kertovat nepalilaisten muistuttavan vilpittömyydessään ja pidättyväisyydessään kovasti suomalaisia. Erojakin on, paljon. Nepalissa on vain kaksi vuodenaikaa, mutta uskomaton kirjo erilaisia luonnonoloja etelän tropiikista pohjoisen Himalajaan.

Nepalissa käydään sisällissotaa, se on maailman köyhimpiä maita ja lukutaitoisia on karkeasti ottaen vain puolet väestöstä. Maata hallitsee itsevaltainen kuningas, joka helmikuussa 2005 kaappasi vallan lakkauttamalla parlamentin ja passittamalla pääministerin vankilaan. Keväällä 2006 on näkynyt merkkejä kansanvallan vahvistumisesta. Nepalissa eletään mielenkiintoisia aikoja.

Olen tavannut viime viikkoina nepalilaisia ja Nepalista tietäviä ihmisiä ja koettanut rakennella itselleni yhteysverkostoa. Olen keräillyt juttuideoita ja lukenut nepalilaisia verkkolehtiä.

Nyt on aika ryhtyä tekemään muutakin kuin vain ottaa vastaan. Pidän tällä sivulla kirjaa matkasuunnitelmien ja -valmisteluiden edistymisestä sekä myöhemmin myös matkani kulusta.