Nepalin-liftari

No, tulihan se Koiralan uskollisuudenvala sieltä. Ehkäpä epäilys Koiralan keuhkovamman poliittisuudesta oli todellakin perätön.

Nepalin armeija iski maoistien kokoukseen, Koirala vannoo tanaan paaministerinvalansa (niin varmaan), ja mina ajattelin pitaa syntymapaivani kunniaksi vahan vapaata. Tai no en nyt ihan koko paivaa, mutta tanaan en lahde kameran kanssa seuraamaan parlamentin kokousta, kun eivat viimeeksikaan julkaisseet niita ottamiani kuvia ja otin auringonpolttamat ihan turhan paiten. Ihan kivoja kuvia tosin tuli arkistoon.

Olen asunut samassa hotellissa nyt nelja yota. Hinta ei ole kovin paha, huone on kohtuullisen iso ja pihalla on mukava puuhtarha. Maksan kuinkin melko syrjaisen (muttei kuitenkaan hiljaisen) hotellin olevasta huoneesta 450 rupiaa (n. 5 euroa) yolta, mika on paljon. Olen viettanyt aamupaivaa kyselemalla huoneita eri hotelleista Thamelin alueella ja todennut, etta alle puolella nykyisesta hinnasta selviaisi. Toisaalta muuttaminen on aina oma hommansa, ja minua laiskottaa.

Turisteja alkaa nakya katukuvassa enemman kuin viikon puolivalissa. Nepalin rauhoittuminen tarkoittaa hyvia rahoja ihmisille taalla - pitkasta aikaa, silla ulkonaliikkumiskiellot ja mielenosoitukset tekivat melkoisen loven takalaisten tuloihin. Silti taalla on yha ottajan markkinat, kaikista hotelleista loytyy tilaa. Neuvotteluvaraa on.

No, mina lahden ihmettelemaan Durbar-aukiota ja Katmandun halinaa. Niin, ja mukavaa vappua Suomeen, toivottavasti siella ei sada rantaa. Taalla aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja asteita on 28.

Nepalin tuore pääministeri, 84-vuotias Giraja Prasad Koirala, kärsii virallisten tietojen mukaan vakavista hengitysongelmista. Heikon terveytensä takia hän ei ole päässyt vannomaan pääministerinvalaa tai osallistumaan loppuviikon poliittisiin tapahtumiin. Vanhan miehen kerrotaan olevan parantumassa hiljalleen, kiitos happihoidon, mutta kaduilla epäillään taudin laatua.

kovin hyviä syitä Koiralan terveydentilan epäilemiseen ei sinänsä ole. Hän on verrattain vanha, ja keuhkovamma ei olisi mitenkään yllättävä seuraus yli kuusikymmentä vuotta ketjuun jatkuneesta tupakoinnista. Lisäksi pääministerin on kerrottu kärsivän yhä kylkiluiden murtumista, joita hän sai väkijoukon puserruksessa kuninkaan vallankaappausta vastustaneissa mielenosoituksissa vuosi sitten. Viime viikkojen tapahtumien aiheuttama stressi on tuskin sekään tehnyt vanhuksen terveydelle terää.

Ilkeät kielet kuitenkin epäilevät, että Koiralan sairaus olisi poliittista laatua.

Tultuaan tiistaina nimitetyksi pääministeriehdokkaaksi Koirala on ollut ikävässä välikädessä, jossa hänen odotetaan vannovan uskollisuuttaan kansalle, vaikka virallisesti uskollisuudenvala annetaan kuninkaalle. Perjantaina parlamenttiin toimittamassaan viestissä Koirala kehotti kansaa pitämään hänen viestiään kansalle annettuna valana, jolla hän sitoutuu kansanliikkeen päämääriin.

Maoistien tapahtumaa seurannut pokharalainen toimittaja (puoluetaustaltaan kommunisti, vaan ei maoisti) epäili, että kyseessä voi olla myös kongressipuolueen peli. Eri kommunistipuolueilla on yhdessä hyvät asemat parlamentissa, eikä kongressipuolueen johtaja Koirala välttämättä ole kovin pelaamaan kommunistien laatimin ehdoin. “Hän pelaa aikaa.”

Diplomaattilähde vahvisti perjantaina, että epäilys sairauden käyttämisestä poliittiseen peliin ei ole mitenkään mahdoton ajatus. “Vielä viime viikonloppuna tavatessamme Koirala oli hyvässä kunnossa.”

Torstaina tapaamani suomalainen avustustyöntekijä kehotti ottamaan kaikkeen tietoon Etelä-Aasiassa tiukan kriittisen asenteen: “Älä usko mitään, mitä kuulet, ja vain puolet siitä, mitä näet.”

Vinkistä lienee hyvä ottaa vaarin.

Ensimmäiset matkapäivät ovat menneet osin käytännön asioita järjestellessä. Kirjoittamisen ja kuvaamisen kannalta tämä on tarkoittanut ensisijaisesti kahta peruasiaa: nettiyhteyden ja puhelinliittymän etsimistä.

Asun toistaiseksi Thamelissa, Katmandun turistikaupunginosassa. Täällä jokaisessa korttelissa on nettikahvila, joten verkkoyhteyden ei luulisi olevan ongelma. Väärin.

Läheskään jokaisessa paikassa ei omaa läppäriään saa verkkoon, ja koska käytän omaa konettani kuvien käsittelyyn ja lähettämiseen, suurin osa tarjolla olevista verkkoyhteyksistä ovat kannaltani hyödyttömiä.

Toinen asia on verkkoyhteyksien nopeus. Heikoimmillaan verkkoyhteyttä tarjoavat kahvilat ovat kiinni tiedon valtaväylässä modeemiyhteydellä, joka sitten jaetaan kahvilan koneiden kesken. Sama perusongelma on paikoissa, jotka mainostavat supernopaa laajakaistayhteyttä: kahvilassa voi hyvinkin olla 256 kiloa kaistaa, mutta yksittäisltä koneelta sitä saa käyttöönsä parhaimmillaankin hitaan modeemiyhteyden verran.

Lataa siinä sitten kuvia nettiin.

Hetken aikaa luulin saaneeni uhelinongelman hoidettua hienosti, kun heti hotelliin saavuttuani otin asian puheeksi ja tylsyyttä valitellut reseptionisti hankki minulle prepaid-kortin. Mutta kuten sanotaan, itku pitkästä ilosta.

Yksityinen palveluntarjoajani on asettanut kiusallisia rajoituksia puhelimen käyttöön. En pysty lähettämään tekstiviestejä tai soittamaan Eurooppaan (terveisiä sinne vaan, Saunalahtikaan ei toimi täällä), minkä lisäksi ensimmäiset päivät myös paikalliset matkapuhelimet olivat tavoittamattomissani. Kun koetin soittaa paikallisille yhteyshenkilöille, puhelin vain kertoi, ettei numero vastaa.

Kun kokeilin kiusallani samoja numeroita hotellin lankapuhelimesta, mitään yhteysongelmia ei ollut. Hejaa, reduktiopäättely osoitti vian olevan liittymässäni, johon kaikki kyllä pystyivät soittamaan ongelmitta.

Ja sitten, koettaessani taas soittaa Ramjeelle, puhelu yhdistyi. Kun ihmettelin asiaa hotellin reseptionistille, hän totesi vain, että joskus toimii, joskus ei. “Verkot eivät ole kovin hyviä, se on Nepalin ongelma.”

Tekisi mieleni vaihtaa puhelinnumeroa valtiollisen operaattorin prepaidiin, mutta paikalliset varoittelevat moisen tempun vaativan hyviä yhteyksiä, vaikutusvaltaa ja aikaa.

Maoistit, siis ne Nepalia vuosikymmenen terrorisoineet kapinalliset, järjestivät perjantaina julkisen ja avoimen kokoontumisen Katmandun keskustassa. Tempauksen virallinen järjestäjä oli maoistien opiskelijasiipi, mutta silläkin on ollut näppinsä terrori-iskuissa. Muutama viikko sitten heillä ei olisi ollut paikalle mitään asiaa.

Maoistien valtavirtaistaminen on yksi Nepalin alppiruusuvallankumoukseksi nimetyn kansanliikkeen suuria saavutuksia ja todellinen mahdollisuus rauhaan. Asein rauhaa ei saavuteta, mutta poliittinenkaan tie ei tule olemaan helppo.

Kuninkaan taktiikkana taistelussa maoisteja vastaan on ollut maaseudulla käytävä väsytyssota. Sotilaallista ratkaisua ei kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa, koska paljon siviiliuhreja vaativa taistelu pönkittää kapinallisten tukea, koska jokainen kuollut siviili tarkoittaa montaa vihaista sukulaista, joka janoaa kostoa.

Kansanliike pyrkii sen sijaan nielaisemaan maoistit mukaan politiikkaan. Puheet maoistien mahdollisesta hallituspaikasta ovat tästä erittäin hyvä esimerkki: jos maoistit ovat itse mukana hallituksessa, hallituksen vastainen taistelu muuttuu melkoisen absurdiksi verenvuodatukseksi.

Toisin kuin kuningas, maoistien johto on myöntänyt jo kauan sitten, ettei se voi saavuttaa tavoitteitaan asein. Viime syksystä asti Prachanda ja kakkosmies Bhattarai ovat antaneet viestejä kompromissihalukkuudestaan.

Ihan yksinkertaista kapinallisten siirtyminen rauhanomaiseen politiikkaan ei ole. Toisin kuin usein ajatellaan, maoistit eivät ole yhtenäinen liike, ja johtajilla on vaikeuksia pitää kohtuullisen itsenäisistä soluista koostuvat joukkonsa kurissa. Hyvänä esimerkkinä tästä maoistien maanalainen ryhmittymä kidnappasi eilen kymmenen ihmistä, vaikka virallisesti kapinalliset ovat lopettaneet sotatoimensa.

Maoistit aloittivat ryhmänä, joka otti rakenteensa stalinilta ja iskulauseensa maon kulttuurivallankumouksesta. Johtajat haukkuivat Kiinaa, Kuubaa ja Neuvostoliittoa reformisteiksi, jotka olivat pettäneet aatteen myönnytyksillään.

Nyt maoistit itse ovat lähteneet reaalisosialismin tielle. Joukoissa on monta, jotka kokevat sen aatteen pettämiseksi. Tiedossa on takuuvarmasti riitoja ja syrjähyppyjä virallisesta politiikasta.

Katmandussa tapaa mielenkiintoista väkeä. Juttelin Nepalissa vapaaehtoistöissä olevan suomalaisen kanssa, ja hän kertoi olleensa YK:n ihmisoikeustarkkailijana viime viikon mielenosoituksissa.

“Kyynelkaasuun ei totu ikinä. Siihen ei auta mikään”, hän kertoi. “Ihmisillä on erilaisia kikkoja: hammastahnaa silmien ympärille, sitruunaa, muita poppaskonsteja. Ne voivat toimia euroopassa, mutta tämä nepalilainen kyynelkaasu on ihan eri kamaa. Mistään ei ole mitään apua, on vain pakko juosta, koska silmät vuotavat ja hengitystä ahdistaa.”

Juttuseurani ei ollut nähnyt pahoinpitelyjä tai ampumisia, mutta kaasun lisäksi hän oli todistanut kyllä poliisin pamput ojossa tekemää rynnäkköä, joka johti mielenosoittajien perääntymiseen. “Olin siinä mielessä onnekas tai epäonnekas, riippu vähän siitä, miltä kannalta asiaa katsoo.” Hän kertoi tuttavansa kuitenkin käyneen ruumishuoneella, missä kuoliaaksi ammuttuja mielenosoittajia säilytettiin. “Luodin ulostulohaava oli vatsassa, eli ammutut olivat juosseet karkuun. Ja poliisi väittää puolustautuneensa.”

Analyysi tilanteesta oli aika suora: “Poliisien toiminta oli karannut täysin käsistä.”

Nepalissa oli tänään melkoinen päivä, kuten minullakin. Aamun lehdessä kerrottiin, että Maoistit olivat ensin peruneet uhkauksensa tukkia hallussaan olevat tiet ja saartaa Katmandu, minkä jälkeen he olivat pian julistaneet kolmen kuukauden tulitauon, joka tulee välittömästi voimaan. Nepalissa on siis rauha.

Puolueet näyttivät tänään voimansa keskusaukiolla, jonne kokoontui varovasti arvioiden reilut sata tuhatta nepalilaista juhlimaan demokratiaa ja parlamentin paluuta neljän vuoden tauolta takaisin toimintaan. Minulle hotellin reseptionisti sen sijaan ystävällisesti kertoi kokoontumisen olevan huomenna, joten ensimmäiset tunnit olin Katipur-kustantamossa juttelemassa paikallisen toimittajan kanssa. Tajusin asioiden tilan vasta, kun toimittaja sai kännykkäänsä käskyn raahata persuuksensa kokoontumiseen.

Koska minulla ei ollut moottoripyöräkypärää, en saanut pikakyytiä, vaan jouduin ottamaan kielitaidottoman (tai minähän se tässä kielitaidoton olen) taksin ja selittämään määränpäätäni tekemällä liputuseleitä ja hokemalla “Demokracy, democracy”. Se ei onneksi ollut kovin vaikeaa.

Kun pääsin paikalle, tiet oli suljettu autoilta puolen kilometrin säteellä kokoontumispaikasta ja vaelsin väkijoukon matkassa kentälle. Seitsemän puolueen liiton puheenjohtajat puhuivat, ja paikalla oli koko kansainvälinen media. Noin suurin piirtein.

Ja minähän pyngin mukaan. Ensiksi piti yrittää puhekorokerakennuksen katolle kahta metalliputkea pitkin kiiveten, mutta sieltä ei minun kamppeillani saanut kovin vaikuttavia kuvia. Kohtuullisia kuitenkin, ainakin niistä näkee miten järjestön määrä väkeä paikalla oli.

Liu’uttelin itseni alas ja pistelin lavan reunalle. Aikani siinä pyörittyäni yksi toimitsijoista kysyi, mitä mediaa edustan. Kun sanoin edustavani kansainvälistä mediaa, minut autettiin lavalle. Harvoinpa sitä pääsee satatuhatpäisen yleisön eteen tekemään työtään, siis fyysisesti.

Muuten edessä olisi ollut mukavaa, mutta juuri asemiin päästyäni Kongressipuolueen puheenjohtaja kertoi, ettei pääministeriksi nimitetty Koirala pääse terveyssyistä paikalle. Lavalle alkoi lennellä pikkukiviä ja kepinsäleitä, ja minäkin sain jommastakummasta korvaani. En jäänyt tutkimaan, mistä oli kyse, vaan vetäydyin puolueiden edustajien ja keltaliivisten toimittajien taakse.

Puheiden kanssa ongelmana oli, etten ymmärtänyt niistä mitään enkä myöskään ollut saanut itselleni tulkkia täksi päiväksi. Juuri kun olin lähdössä, törmäsin tuttuun nepalitoimittajaan, joka ystävällisesti tulkkasi puheiden kulun: kun parlamentti huomenna kokoontuu, päätetään vaalipäivä uuden perustuslain laativan neuvoston kansanvaalille. Uuden perustuslain lupailtiin uudelleennimeävän Nepalin kuninkaallisen armeijan Nepalin kansalliseksi armeijaksi, ja sen hallinta siirretään parlamentille. Lisäksi perustetaan väliaikaishallitus, jossa - näin minulle väitettiin, vaikka oikein erikseen tiukkasin, olinko ymmärtänyt oikein - myös maoisteilla on edustus.

Kapinallisista tulee siis hallituksen jäseniä. Tämä on melko hyvä selitys sille, miksi maoistit ilmoittivat eilen luopuvansa väkivallasta. Heillä on siihen hyvä syy, koska he ovat saavuttaneet käytännössä suuren osan tavoitteistaan. Kuninkaalla ei ole enää pian valtaa, perustuslaki laaditaan uusiksi ja he itse pääsevät kiinni ainakin osaan vallasta. Kommunistista valtiota Nepalista ei tule, mutta sen maoistit ovat tietäneet jo hyvän aikaa.

Melkoinen päivä. Pessimistinä vähän epäilen kuninkaan suhtautumista, mutta toisaalta kansa teki mielipiteensä melko selväksi viime viikkojen aikana. Ehkä huomenna tiedämme siitä enemmän, sillä pääministeri(ehdokas) Koirala pitää parhaillaan lehdistötilaisuutta asunnollaan.

Eilinen meni kuntoa kootessa. Sain kuitenkin jarjestettya itselleni puhelimen ja tutustuttua vahan kaupunkiin, parin hyvan taustatapaamisen lisaksi. Tanaan jatkuu ihmisille soitteleminen ja hirvittava saato.

Tutustuin eilen Thamelilaisnuorten kerjaysmuotoon, maitokerjaamiseen. Nuoret liittaytyvat seuraan, juttelevat ehka tovin ja pyytavat sitten ostamaan maitopulveria “pikkusisarelleen”. Saattavat pyytaa maitoa suoraankin, “raha ei ole lapsille hyvasta, pyydamme vain maitoa”.

Maitopulveri totta kai myydaan eteenpain. Osa ostaa saaduilla rahoilla liimaa impattavaksi, osa saattaa sijoittaa rahat johonkin muuhunkin. Pulveri on erinomainen tuote tahan tarkoitukseen, koska se sailyy hyvin, on verrattain kallista ja sen pyytaminen kuulostaa aidolta. Kuka nyt ei joskus maitoa tarvitsisi?

Juttelin eilen Nepalissa pidempaan aikaa viettaneiden kanssa, ja he kertoivat minun tavoin sortuneensa myontymaan pyyntoon ensimmaisena paivanaan. Kaupan tiskilla palaset loksahtavat paikalleen ja sita tajuaa joutuvansa kehittyneen kerjaamisen kohteeksi, mutta siina vaiheessa on jo korkea kynnys sanoa ei.

Pitaisi sanoa. Rahan antaminen kerjaaville lapsille kannustaa jattamaan koulut kesken ja lahtemaan verrattain helpon ansion peraan. Parempi olisi laittaa rahat jollekin katulapsityota tekevalle jarjestolle, vaikka sekin voi osoittautua rahanhaaskaukseksi, kun apu menee avustusjarjeston perustajien taskuun.

Korruptiosta avustusjarjestoissa kirjoittelen varmaan viela laajemmin myohemmin.

Laitan tanne talteen kolme Hesarin Nepal-uutista talta paivalta: Nepalilaiset ryntäsivät kaduille juhlimaan, Nepalin kuningas suostuu palaamaan demokratiaan , Kapina ja yksinvalta koettelevat Nepalia.