Armeija vetäytyi kasarmeille, maoistit marssittamassa tuhansia sissejään Katmanduun
Arkielämän merkit kertovat Katmandun rauhoittumisesta. Kun saavuin maahan, joka toisessa kadunnurkassa oli sinimaastopukuisia aseistetun poliisin joukkoja joko konetuliaseiden tai ikävännäköisten mellakkavarusteiden kanssa. Kaupungilla kävellessä törmäsi tämän tästä myös partiossa oleviin sotilaisiin, jotka täällä erottaa aseistetuista poliiseista ensisijassa maastopuvun värin perusteella.
Nyt olin kameran kanssa kaupungilla nimenomaan etsimässä hampaisiin asti aseistautuneita “turvallisuusmiehiä”, mutta heitä ei näkynyt missään. Sotilaat ovat vetäytyneet kasarmeille, ja katuja vartioi liikenne- ei mellakkapoliisi.
Olo tuntuu turvallisemmalta ilman univormupukuisia asemiehiä.
Katselin myös, miten maoistinuoret maalasivat kommunistisia iskulauseitaan valkeisiin kivimuureihin. Myöhemmin minulle selitettiin, että muurin takana oleva rakennus on maoistien tuleva tukikohta. Entinen kapinajohtaja Prachanda, “Hurjimus”, muuttaa Katmandun keskustaan.
Eilen kuulin huhun, jonka mukaan Prachandan mukana pääkaupunkiin muuttaisi myös monta tuhatta aseistettua maoistia. Huhun kertoja vakuutti tämän olevan varteenotettava tieto, mutta hurjalta se kuulostaa. Kymmenen hengen henkivartiokaartin tuominen johtajien suojaksi olisi ihan ymmärrettävää vainoharhaisuutta, oman armeijan marssittaminen Katmanduun sen sijaan on lähinnä vittumainen temppu.