Ihmisiä, osumia ja tulevia kapinallishallituksia
Nepalissa oli tänään melkoinen päivä, kuten minullakin. Aamun lehdessä kerrottiin, että Maoistit olivat ensin peruneet uhkauksensa tukkia hallussaan olevat tiet ja saartaa Katmandu, minkä jälkeen he olivat pian julistaneet kolmen kuukauden tulitauon, joka tulee välittömästi voimaan. Nepalissa on siis rauha.
Puolueet näyttivät tänään voimansa keskusaukiolla, jonne kokoontui varovasti arvioiden reilut sata tuhatta nepalilaista juhlimaan demokratiaa ja parlamentin paluuta neljän vuoden tauolta takaisin toimintaan. Minulle hotellin reseptionisti sen sijaan ystävällisesti kertoi kokoontumisen olevan huomenna, joten ensimmäiset tunnit olin Katipur-kustantamossa juttelemassa paikallisen toimittajan kanssa. Tajusin asioiden tilan vasta, kun toimittaja sai kännykkäänsä käskyn raahata persuuksensa kokoontumiseen.
Koska minulla ei ollut moottoripyöräkypärää, en saanut pikakyytiä, vaan jouduin ottamaan kielitaidottoman (tai minähän se tässä kielitaidoton olen) taksin ja selittämään määränpäätäni tekemällä liputuseleitä ja hokemalla “Demokracy, democracy”. Se ei onneksi ollut kovin vaikeaa.
Kun pääsin paikalle, tiet oli suljettu autoilta puolen kilometrin säteellä kokoontumispaikasta ja vaelsin väkijoukon matkassa kentälle. Seitsemän puolueen liiton puheenjohtajat puhuivat, ja paikalla oli koko kansainvälinen media. Noin suurin piirtein.
Ja minähän pyngin mukaan. Ensiksi piti yrittää puhekorokerakennuksen katolle kahta metalliputkea pitkin kiiveten, mutta sieltä ei minun kamppeillani saanut kovin vaikuttavia kuvia. Kohtuullisia kuitenkin, ainakin niistä näkee miten järjestön määrä väkeä paikalla oli.
Liu’uttelin itseni alas ja pistelin lavan reunalle. Aikani siinä pyörittyäni yksi toimitsijoista kysyi, mitä mediaa edustan. Kun sanoin edustavani kansainvälistä mediaa, minut autettiin lavalle. Harvoinpa sitä pääsee satatuhatpäisen yleisön eteen tekemään työtään, siis fyysisesti.
Muuten edessä olisi ollut mukavaa, mutta juuri asemiin päästyäni Kongressipuolueen puheenjohtaja kertoi, ettei pääministeriksi nimitetty Koirala pääse terveyssyistä paikalle. Lavalle alkoi lennellä pikkukiviä ja kepinsäleitä, ja minäkin sain jommastakummasta korvaani. En jäänyt tutkimaan, mistä oli kyse, vaan vetäydyin puolueiden edustajien ja keltaliivisten toimittajien taakse.
Puheiden kanssa ongelmana oli, etten ymmärtänyt niistä mitään enkä myöskään ollut saanut itselleni tulkkia täksi päiväksi. Juuri kun olin lähdössä, törmäsin tuttuun nepalitoimittajaan, joka ystävällisesti tulkkasi puheiden kulun: kun parlamentti huomenna kokoontuu, päätetään vaalipäivä uuden perustuslain laativan neuvoston kansanvaalille. Uuden perustuslain lupailtiin uudelleennimeävän Nepalin kuninkaallisen armeijan Nepalin kansalliseksi armeijaksi, ja sen hallinta siirretään parlamentille. Lisäksi perustetaan väliaikaishallitus, jossa - näin minulle väitettiin, vaikka oikein erikseen tiukkasin, olinko ymmärtänyt oikein - myös maoisteilla on edustus.
Kapinallisista tulee siis hallituksen jäseniä. Tämä on melko hyvä selitys sille, miksi maoistit ilmoittivat eilen luopuvansa väkivallasta. Heillä on siihen hyvä syy, koska he ovat saavuttaneet käytännössä suuren osan tavoitteistaan. Kuninkaalla ei ole enää pian valtaa, perustuslaki laaditaan uusiksi ja he itse pääsevät kiinni ainakin osaan vallasta. Kommunistista valtiota Nepalista ei tule, mutta sen maoistit ovat tietäneet jo hyvän aikaa.
Melkoinen päivä. Pessimistinä vähän epäilen kuninkaan suhtautumista, mutta toisaalta kansa teki mielipiteensä melko selväksi viime viikkojen aikana. Ehkä huomenna tiedämme siitä enemmän, sillä pääministeri(ehdokas) Koirala pitää parhaillaan lehdistötilaisuutta asunnollaan.