Ihmisoikeustarkkailijan kertomuksia Nepalin mielenosoitukista
Katmandussa tapaa mielenkiintoista väkeä. Juttelin Nepalissa vapaaehtoistöissä olevan suomalaisen kanssa, ja hän kertoi olleensa YK:n ihmisoikeustarkkailijana viime viikon mielenosoituksissa.
“Kyynelkaasuun ei totu ikinä. Siihen ei auta mikään”, hän kertoi. “Ihmisillä on erilaisia kikkoja: hammastahnaa silmien ympärille, sitruunaa, muita poppaskonsteja. Ne voivat toimia euroopassa, mutta tämä nepalilainen kyynelkaasu on ihan eri kamaa. Mistään ei ole mitään apua, on vain pakko juosta, koska silmät vuotavat ja hengitystä ahdistaa.”
Juttuseurani ei ollut nähnyt pahoinpitelyjä tai ampumisia, mutta kaasun lisäksi hän oli todistanut kyllä poliisin pamput ojossa tekemää rynnäkköä, joka johti mielenosoittajien perääntymiseen. “Olin siinä mielessä onnekas tai epäonnekas, riippu vähän siitä, miltä kannalta asiaa katsoo.” Hän kertoi tuttavansa kuitenkin käyneen ruumishuoneella, missä kuoliaaksi ammuttuja mielenosoittajia säilytettiin. “Luodin ulostulohaava oli vatsassa, eli ammutut olivat juosseet karkuun. Ja poliisi väittää puolustautuneensa.”
Analyysi tilanteesta oli aika suora: “Poliisien toiminta oli karannut täysin käsistä.”