Maitokerjalaiset
Tutustuin eilen Thamelilaisnuorten kerjaysmuotoon, maitokerjaamiseen. Nuoret liittaytyvat seuraan, juttelevat ehka tovin ja pyytavat sitten ostamaan maitopulveria “pikkusisarelleen”. Saattavat pyytaa maitoa suoraankin, “raha ei ole lapsille hyvasta, pyydamme vain maitoa”.
Maitopulveri totta kai myydaan eteenpain. Osa ostaa saaduilla rahoilla liimaa impattavaksi, osa saattaa sijoittaa rahat johonkin muuhunkin. Pulveri on erinomainen tuote tahan tarkoitukseen, koska se sailyy hyvin, on verrattain kallista ja sen pyytaminen kuulostaa aidolta. Kuka nyt ei joskus maitoa tarvitsisi?
Juttelin eilen Nepalissa pidempaan aikaa viettaneiden kanssa, ja he kertoivat minun tavoin sortuneensa myontymaan pyyntoon ensimmaisena paivanaan. Kaupan tiskilla palaset loksahtavat paikalleen ja sita tajuaa joutuvansa kehittyneen kerjaamisen kohteeksi, mutta siina vaiheessa on jo korkea kynnys sanoa ei.
Pitaisi sanoa. Rahan antaminen kerjaaville lapsille kannustaa jattamaan koulut kesken ja lahtemaan verrattain helpon ansion peraan. Parempi olisi laittaa rahat jollekin katulapsityota tekevalle jarjestolle, vaikka sekin voi osoittautua rahanhaaskaukseksi, kun apu menee avustusjarjeston perustajien taskuun.
Korruptiosta avustusjarjestoissa kirjoittelen varmaan viela laajemmin myohemmin.
Huhtikuu 27th, 2006 at 10:02 am
Hei!
Mukavaa kuulla, että olet perillä! Ja tilannekin rauhoittui juuri sopivasti.
Tuli vaan tästä kerjäämisestä mieleen yksi aika konkreettinen asia - lapset eivät hae rahaa itselleen, vaan katulapset kerjäävät (vaikka toiselta voi näyttää) useimmiten järjestäytyneen rikollisuuden piikkiin. Ehkä lapset saavat jotkin provikat saamistaan rahoista, mutta todellisuus on kyllä karua: mikäli ei saa tarpeeksi kerättyä rahaa päivän aikana, seuraa rangaistus. Nepalissa ei varmaan ole yleisesti ottaen niin tylyä kuin joissakin ntian kaupungeissa, mutta on sitä nähty sellaistakin, että lapsia silvotaan ja huumataan, jotta heistä saadaan surkeamman näköisiä ja turistien kukkaronnyörit heltyisivät helpommin.
Suosittelen, että käyt juttelemassa asiasta katulasten turvakodissa Chandrodayassa (www.chandrodaya.org), siellä näet nämä katulapset sellaisina kuin he ovat - lapsina. Ja antamalla maitojouhetta tälle järjestölle, autat varmasti lapsia, oikeasti. Tämä on Nepalin ainoita kansalaisjärjestöjä, joiden olen itse käytännössä nähnyt toimivan ja tekevän hyvää työtä. Avustusraha menee sinne kenelle se kuuluu.
Huhtikuu 27th, 2006 at 4:00 pm
Juu, menossa ollaan Chandrodayaan kun keretään. Pomo-Jean vaan taitaa olla nyt Etelä-Nepalissa perustamassa uutta lastenkotia, ja täällä on melkoinen hässäkkä päällä, joten olen kiinni Katmandussa (muuten voisin tietenkin mennä avajaisseremonioihin, jotka taitavat koostua lähinnä paperitöistä.