Vallan tasapaino hukassa
Maailmalla tuntuu olevan vallalla käsitys, että Nepalissa kaikki on nyt kansanliikkeen voiton jälkeen hyvin. Ei ole. Enkä puhu nyt edes köyhyydestä ja kastittomien kyykyttämisestä, vaan ihan vaan peruspolitiikasta.
Viikko sitten Nepalin parlamentti antoi julistuksen, jota paikallisissa lehdistössä kutsuttiin Nepalin Magna Cartaksi. Julistuksessa parlamentin alahuone otti ylimmän toimintavallan itselleen ja kumosi perustuslain kuninkaalle takaamat erityisvaltuudet ja -oikeudet. Tapahtumaa juhlittiin demokratian ja kansanliikkeen voittona, sekä Nepalissa että maailmalla.
Julistus on kuitenkin varsinainen miinakenttä. Alahuone, joka valittiin vaaleilla kahdeksan vuotta sitten ja oli neljä vuotta sitten erittäin epäsuosittu korruption ja laajalle levinneen omaneduntavoittelun vuoksi, julisti saaneensa kansalta oikeutuksen olla kaiken kirjoitetun lain yläpuolella. Parlamentti päättää, miten lait laaditaan ja koska vaalit pidetään. Julistukseen sisältyy myös kohta, jossa kaikkia alahuoneen kanssa poikkiteloin käyviä uhataan “vakavilla seurauksilla”.
Nepalissa hallitsee nyt siis parlamentti, ei laki. Sääntöjä ei ole, vaan ne laaditaan sitä mukaa kuin tarpeelliselta tuntuu. Ja nepalilaisen perinteen mukaan säännöistä on ollut tapana livetä, jos on valtaa välttää seuraukset.
Tämä menee nyt kuivan valtio-opin puolelle, mutta tämän maan ongelma on juuri nyt vallan keskittyminen ja tasapainon puute. Suomessahan valta jakautuu eduskunnan, hallituksen (sis. valtioneuvoston ja presidentin) ja oikeuslaitoksen välille. Eduskunta laatii lait, presidentillä on niihin veto-oikeus. Lait panee toimintaan hallitus, jolle eduskunta voi tarpeen tullen antaa kenkää. Oikeuslaitos voi tuomita hallituksen ja eduskunnan toimet lainvastaisiksi.
Nepalissa parlamentin valtaa tasapainottaa vain kansan uhkaus lähteä kaduille, jos päättäjien meno ei miellytä.
Oikeustieteilijät saavat nykytilanteesta harmaita hiuksia. Osan mukaan parlamentin valtuudet tulevat voittoisalta kansanliikkeeltä - vallankumoushallitusta ei sido vanhan vallan perustuslaki, eli meno on ihan jees. Toisten mukaan korkeimman oikeuden pitäisi puuttua peliin, mutta toistaiseksi kukaan ei ole halunnut ottaa siellä asiaa käsiteltäväksi “vakavien seurausten” pelossa.
Okei, nyt täällä on meineillään vallankumouksen jälkeinen siirtymäkausi, uutta perustuslakia olisi tarkoitus ruveta laatimaan pikimmiten ja varmaan jossain ryhdytään miettimään vaalejakin. Silti meno tuntuu tasapainottomalta - siltä, että tästä voidaan kellahtaa missä tahansa vaiheessa mihin tahansa suuntaan.
Mutta hei, tämähän on Nepal! Valta ei ole sillä, jolle se kuuluu, vaan sillä, joka pystyy sen itselleen ottamaan.