Varasin lentoliput, siis tiedän matkapäiväni
Pala epätietoisuutta loppui tänään: varasin lentoliput, joten tiedän milloin menen ja koska tulen. Lennen Katmanduun Frankfurtin ja Dohan kautta 25.–26. huhtikuuta ja palaan samaa reittiä 30.–31. toukokuuta. Perilläoloaikaa kertyy siis reilu kuukausi – vähän, mutta enempään ei juuri nyt ole mahdollisuuksia.
Hankin lentoliput Intia-keskuksen kautta. Paikasta puuttui aiemmin käyttämäni Kilroy Travelsin vakuuttavuus, mutta lentoliput lohkesivat yli kolmesataa euroa halvemmalla, millä on minun matkabudjetissani kuitenkin kohtuullinen merkitys.
Vakuuttavuus on sinänsä hassu juttu – matkatoimisto, jonka lentotiedot sisältävät vain lentokoodit ja minimalistisen hintatiedon ei tunnu kovinkaan luotettavalta verrattuna toiseen, joka tarjoaa palveluihinsa komean nettiliittymän ja kaikki yhteydenotot tulevat valtavan pitkillä oheissepustuksilla höystettynä. Viestinnän ammattilainen sanoisi, että esitystavalla todellakin on merkitystä.
Lopulta kuitenkin hinta on ainakin minun kohdallani siis se, joka ratkaisee. Etenkin, jos kummankaan firmojen lipuilla ei ole takaisinlunastusoikeutta, joten maksamisen jälkeen matkapäivien kanssa on joka tapauksessa naimisissa - ellei vakuutus sitten korvaa mielenoikkuja.
Joku raja tinkimisellä kuitenkin: Intia-keskuksen tarjoamia lentovaihtoehtoja oli kaksi, joista se mielestäni huonompi oli kuusikymppiä valitsemaani halvempi. Totesin kuitenkin, että maksan mielelläni tuon summan siitä, ettei minun tarvitse viettää yhteensä lähes vuorokautta elämästäni Delhin öisellä lentokentällä. Aeroflotin versio Helsinki-Katmandu-lennosta nimittäin sisälsi molempiin suuntiin saapumisen alkuillasta Delhiin ja aamuyöstä lähtevän jatkoyhteyden. Kiitos ei. Säästän lentohintojen erotuksen pihtaamalla baari-illoista. Tai olemalla vielä yhden kuukauden polttamatta.
Nyt voisi käydä putsaamassa omaatuntoaan maksamalla Maan ystävien vapaaehtoisen lentoveron. Valitettavasti se taitaa jäädä minulla aikaan, jolloin matkan juttupalkkiot alkavat rapista tilille. Siis kesään.