Vuoristomaisemia, kuohuvia koskia ja pahaa yskää
Viikonloppuna otin reilusti irti pääkaupungin kohinasta ja suuntasin ihan erilaisen kuohunnan keskelle, Bhota Kosi -joen nopeisiin virtapaukkoihin. Nepalissa asuvat suomalaiset olivat järjestäneet koskilauttailureissun, jolle ehdottomasti halusin mukaan.
Matka alkoi kolmen tunnin köröttelyllä pitkin Kiinaan vievää valtatietä. Matkalla ymmärsin varsin paljon aiemmin kuulemistani puheista. “Valtatie” oli surkeassa kunnossa oleva kinttupolku, joka kiemurteli pitkin vuorenrinteitä. Kaikissa kohdissa vastakkain tulevat autot eivät mahtuneet ohittamaan toisiaan, joskin autoja tuli sen verran harvakseltaan, ettei tämä aiheuttanut suuren suurta ongelmaa. Siellä täällä puolet tiestä oli lähtenyt maanvyörymän mukaan.
Maisemat olivat uskomattomia. Vuoria vuorten perään, ei tosin Himalajan valkohuipppuja vaan matalampia, kokonaan puiden peittämiä rinteitä. katmandun laakosta nousemisen jälkeen ilma raikastui ja muuttui helpommaksi hengittää.
Ensimmäinen päivä oli lähinnä lauttailun opettelua. Lähdimme koskiin kahdella lautalla, molemmissa kuusi turistia ja pari opasta. Välillä mentiin kuohuihin, sitten kelluteltiin alavirtaan ja ihasteltiin maisemia. Riippusiltoja, vuoria, lapsia paimentamassa vuohia.
Illaksi pisteltiin parinkymmenen kilometrin päähän Tiibetin rajasta rauhalliseen lomakeskukseen. Nukahdimme Bhota Kosin kohinaan.
Aamulla lähdimme laskemaan huomattavasti rankempia kuohuja, ja hommassa alkoi olla ihan oikea tekemisen meininki. “Right back! Stop! Jump right! Back to seats! Get down!” Kahdesti ihmisiä putosi lautasta veden varaan.
Hieno matka, upea kokemus. Kylmässä, jäätiköiltä tulevassa vedessä puljaaminen sai vain minulle aikaan melkoisen pahan flunssan, jonka takia taidan joutua ottamaan pari päivää rauhallisesti. Jotenkin nyt ei tunnu ollenkaan siltä, että kaiken tämän pakokaasun keskellä haastateltavien perässä juokseminen olisi erityisen hyvä idea.
Jostain on saatava yskänlääkettä. Vahvaa sellaista.